Kaupungin varjot

Meillä käy harmittavan harvoin lapsivieraita ja vieläkin harvemmin pieniä yökyläilijöitä. Nyt kuitenkin sattui harvinaislaatuinen tilanne, minkä seurauksena majoitimme nurkkiimme neiti Kiljukaulanakin tunnetun tytön henkilökuntineen.

Olin varustautunut neidin vierailuun kätkemällä ympäri asuntoamme tehtäviä. Esimerkiksi Elle-lehden sisäsivuille piilotin väritystehtävän ja olohuoneen pöydän alle teippasin karkkipatukan, mikä neidin tuli löytyy pienien arvoitusten kautta. Ja voi olla, että työhuoneen verhon laskokseen kiinnitettiin hakaneulalla Pätkis-pötkö.

Neiti Kiljukaula on tunnettu erittäin nirsosta suhtautumisesta kaikkeen ruokaan, joten aamiaisen suhteen päätin vetää ässän hihasta ja paistoin kasan rahkalettuja. Hyvin upposivat (myös aikuisille), kun lettujen päälle kasattiin vielä keko mustikoita ja loraus vaahterasiirappia.

No joo, mikäpä ei maistuisi hyvältä vaahterasiirapin kanssa!

Merkintä historiankirjoihin: J ehdotti käyntiä IKEA:an! Ei tarvitse huolestu, kaveri ei ole vielä ihan täysin seonnut, vaan tarvitsin toimistolleen jotain väliaikaista & edullista mööpeliä.

Kiersimme siis pitkästä aikaa koko liikkeen läpi, myös ne lavastetut huoneet. Uutuustuotteissa oli vaikka mitä kivoja juttuja. Kotiin ei kuitenkaan tarttunut perinteisten serviettien ja kynttilöiden lisäksi kuin pari keväistä tyynynpäällistä.

Yllättäen meidän mustavalkoisesta kodista löytyy juuri nyt kaikki tyynyssä esiintyvät värit, joten nämä olivat ihan nappiostos. Keltaista väriä tosin ei ole kuin karkkipurkin sisällä.

Tyynynpäällisen olisi tietty voinut silittää ennen käyttöönottoa. Oh well.

Rapakon takaiset työmatkat tai intensiivinen reissaaminen firman piikkiin ylipäänsä kuuluu omalta osaltani jo elettyyn elämään. En haikaile matkatyöläisen elämää lainkaan, koska sen kaikista kivoimmankin hotellin voittaa oma koti, ihan 100–0.

Pienperheyksikössämme työkuviot ovat muuttuneet niin, että nyt koti-ikävää potee se yksikkömme karvaisempi osapuoli. Ja minulla on jälleen ihan voittajafiilis, koska a) saan olla kotona, b) vietän laatuaikaa itseni kanssa ja c) minulle kannetaan miehen toimesta ihania tuliaisia.

Parasta!

Suklaata, Chanelia ja ranskalaisia muotilehtiä. Ja tervetuloa kotiin!

Uskonnolliset asiat eivät ole itselleni tällä hetkellä kovin merkityksellisiä, joten oikeustalolla tapahtuva siviilivihkiminen on minulle kirkossa tapahtuvaa avioliiton siunaamista tärkeämpi juttu.

Ja tätä tilaisuutta varten halusin hankkia jotain asianmukaista vaatetta. Reunaehtoni olivat, ettei vaate saa olla mitään överiä tai liian kallista, koska luulen, että J pukee päällensä yhdistelmän farkut + valkoinen t-paita.

Herkistyin häiden vuoksi oikeastaan kunnolla vasta, kun kaivoin paketista esiin kermanvaloisen pitsimekon. Kerroksittaisesta pitsistä rakentuva mekkoni on ihana, super-mukava päällä ja sopii tosi nätisti sekä Cindyjen että Glorioiden kanssa. Kun virittelin vielä kaulaani tuliaiseksi saamani helminauhan, päähäni tukkahärpäkkeen ja nappasin käteen kimpun valkoisia Reilun kaupan terttuneilikoita, alkoi peilistä tuijottaa morsian.

Voisin aivan mainiosti vetää myös vihkimisen jälkeisenä päivänä tapahtuvan varsinaisen häähumun tällä asuyhdistelmällä.

Pienperheyksikköni karvaisempi osapuoli makasi pienessä dagen efterissä tullessani kaupungilta kotiin. Sen verran ulkoilua oli harjoitettu, että mieheni oli käynyt krapulamättöostoksilla Lidlissä.

Touhutessani jotain omia juttuja, mainitsi J ihan vaan ohimennen, että hän ostamansa karkit maistuivat ihan Hopeatoffeelta. Tuskin, ajattelin, mutta maistoin kuitenkin.

Jumankekka, totta se on! Lidlin Amanie Lakritsitoffee -nimellä kulkevat karkit ovat aivan samanlaisia, sitkeitä ja vähän suolaisia – juuri niin kuin ultimate-suosikkini Hopeatoffee. Kannattaa kokeilla, jos on yhtään ikävä tämä lakkautettua klassikkoa.

Hintakaan ei ole paha, 200 gramman säkki maksaa 1,60€. Siitä määrästä tulee jo leukapielet kipeiksi!

Ja itse karkkihyllyltä kannattaa kytätä sinisävyistä pussia.